rooma

, rakkaus on ku oopperaa, kaunista mut harvoin onnellista loppuu, kynttilaa molemmista paista poltetaa, vaik tiedetaan et siin ei ole mitaan tolkkuu, puolestas valmiin ma sotii ku gladiaattori, ku suunta oli hukas, olit navigaattori, mihin vaa valmis kulkemaa sun kaa, ei nii mua ollu saanu tuntemaa kukaa, olin ku caesar ja sa mun kleopatra, kumpikaa ei pystyny hallitsee egoansa, lempi on leiskuvaa ja tulenarkaa, ja liekkii jahdates helposti kulkee harhaan, sa sait mut palamaan, kun rooman aikanaan, ma luulin etta kaikki tiet mut sun luo vie, mut niin ei ollutkaan, sa sait mut palamaan, kuin rooman aikanaan, ei neroja oltu kumpikaan, ei keksitty rakkautta uudestaan, me leikittiin tulella ja nyt palaa unelmat, yhteiskuvii poistan galleriast, ne hetket haluttiin muistaa, nyt ne muistuttaa vaa tragediast, vaik niihi koitettii rakkaus ikuistaa, enne riitoje sopimisii, vaan loma riitti, mut hajottii tuhansiin osiin kuin mosaiikki, revanssi ei tuonu meille renesanssii, elegantti maalaus joka repes kahtii, kumpa ois imperiumimme voinu kukoistaa, mutta tuli ei tarjonnut korvausta tuhoistaan, vaan tuhkat kyteen jaivat, se mika rakennettii yhes, tuhottii yhes paivas, sa sait mut palamaan, kuin rooman aikanaan, ma luulin etta kaikki tiet mut sun luo vie, mut niin ei ollutkaan, sa sait mut palamaan, kuin rooman aikanaan, ei neroja oltu kumpikaan, ei keksitty rakkautta uudestaan, me leikittiin tulella ja nyt palaa unelmat, sa sait mut palamaan, vaan tuhkat kyteen jaivat, se mika rakennettii yhes, tuhottii yhes paivas, sa sait mut palamaan, vaan tuhkat kyteen jaivat, se mika rakennettii yhes, tuhottii yhes paivas, sa sait mut palamaan, kuin rooman aikanaan, ma luulin etta kaikki tiet mut sun luo vie, mut niin ei ollutkaan